Hannah Rohkea Regressio 106.2: Pyhä Vihkimys ja Uusi Alku ✨

Nuori mies makaa vatsallaan lattialla. Hän on onnellinen. Hän odottaa saavansa pyhän vihkimyksen, joka tulee viemään hänet tasolle, jonne hän ei omin avuin pääsisi. Vihkimys tekee hänestä suuren parantajan, jo hänen sanansa tulevat parantamaan. Hän haluaa auttaa kaikkia ihmisiä.

Nuorena poikana hän osallistui perheen toimeentulon hankkimiseen myymällä pikkukaupungin torilla kotitilansa tuottamia hedelmiä. Hän osaa laskea, lukea ja kirjoittaa. Hän on ollut etuoikeutettu, kun on päässyt luostarilaitoksen kouluun opiskelemaan. Hän on lahjakas. Hänen lahjojaan testattiin luostarikoulussa ennen kuin hänet hyväksyttiin oppilaaksi. Häneltä kysyttiin paljon kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli mm. selvittää hakijan puhdassydämisyyttä. Esim. ”Oletko valmis antamaan itsesi täysin?”, johon piti vastata myöntävästi. Piti myös lukea jotain outoja tekstejä ääneen ja piirtää kuvioita. Joitain kuvioita piti toistaa monta kertaa. Testaajat olivat mustakaapuisia miehiä, joilla oli tötteröhatut.

Pojan opinnot ovat edenneet ja ne alkavat muuttua kummallisiksi. Opintoihin kuuluvat pitkät paastoajat, pitkät rukoilut, joissa toistetaan yhtä ja samaa asiaa loppumattomiin. Ne tuntuvat oudoilta, mutta häntä kohdellaan koko ajan hyvin. Hän saa kuulla olevansa valittu ja että näiden harjoitusten tekemisellä on suurempi merkitys kuin hän osaa aavistaakaan. Jo alusta alkaen on kerrottu, että jos hän selviytyy kaikista testeistä, koettelemuksista, niin sitten on mahdollisuus päästä tähän vihkimykseen. Sen vuoksi poika on valmis kestämään mitä vaan. Hänelle on luvattu, että sitten hän saisi voimat käyttöönsä.

Viimeisessä vaiheessa opintoja hän asuu luostarissa eikä hänellä ole lupa poistua sieltä mihinkään. Hän on koko ajan jonkun valvovan silmän alla. Mutta sillä varmistetaan, että hän voi mennä vihkimykseen. Myös vihkimystä lähestyvät opiskelijat erotetaan toisistaan. Kerran hän on nähnyt vihityn. Tämä oli saanut hienot punakultaiset vaatteet, ja sai mennä johonkin hienoon kaupunkiin suorittamaan hienoja tehtäviä.

On pyhän vihkimyksen aika. Nuorukainen makaa marmorilattialla, poski lattiaa vasten. Hän kuulee hyminää, häntä pyydetään sulkemaan silmät, hän kuulee askeleita. Hänen päästään otetaan lempeästi kiinni ja käännetään se niin, että otsa on lattiaa vasten. Temppelin kaikkein pyhin avautuu. Kuuluu askeleita ja laahaavaa ääntä. Hänen päästään pidetään kiinni, samoin käsistä ja ranteista. Hän tuntee mielettömän kivun ja kallon rusahduksen kuin häntä lyötäisiin takaraivoon. Hän menettää tajuntansa.

Hän katsoo kehoaan ulkopuolelta. Keho nostetaan juhlalliseen tuoliin, hyväntuoksuisia öljyjä sivellään ranteisiin, niskaan ja otsaan. Hiukset ajellaan pois. Silmät ovat vieläkin kiinni. Päässä näkyy vielä laite, joka siihen iskettiin, mutta se alkaa kadota fyysisten silmien näkyvistä. Hänelle puetaan hieno päähine, viitta ja kultaiset sormukset. Hänet herätetään jollain juomalla. Hän herää, mutta ei herää. Tietoisuus on edelleen katonrajassa, kun keho avaa silmät. Silmissä on tyhjyys. Keho ei tunne enää tunteita, mutta siitä on tullut huippuälykäs. Sielu yrittää vielä seurata kehokuortaan, mutta ei pysty enää vaikuttamaan sen toimiin. Kuoren tehtävänä on metsästää ihmisiä, jotka ovat tottelemattomia, eivät pelkää, ja uskaltavat ajatella itse.

Kuoren toiminnan ohjauksen takana on pitkä ketju. Ketjun välitasoilla on ihmisiä, mutta perimmiltään siellä takana on tietokone, joka on osin orgaaninen. Se on jossain avaruudessa, mustassa tilassa, ja sitä on vaikea nähdä koska se imee itseensä kaikki valon taajuudet. Se on se ydinyksikkö, jonka ohjauksessa kaikki punaviitat, ja kaikki jotka luulevat olevansa vallanpitäjiä, ovat.

Sielu päätyi katedraalimaiseen tilaan pyörteeseen pyörimään ja huutaa apua. Nyt sieluja on kertynyt yhteen suurempi massa, joka tiivistyy pyörteessä, ja ampaisee katedraalin katon keskustasta ulos. Tämä sielu onnistuu pääsemään taivastilaan turvaan. Hänellä on kiire päästä takaisin Maahan, koska hän haluaa päästä tekemään tekemättömäksi hänen kuorensa tekemät asiat.

Seuraavaan inkarnaatioon hän saa luvan parantaa jotain hänen kuorensa tekemiä asioita, sillä se on sielun tahtotila, mutta sen lisäksi hän saa kantaakseen tasapainottavia kuormia. Kuormat ilmenevät elämässä joko fyysisinä tai henkisinä vammoina. Tässä on jotain hämärää. Tasapainottavia kuormia riittää kannettavaksi niin pitkään kuin sielu on valmis niihin uskomaan ja siihen suostuu.

Tähän elämään hän myöntyi ottamaan sellaisen kuorman, että jos jokin taito, jokin kyky muodostuu hänelle erittäin rakkaaksi ja tärkeäksi, niin siihen napataan kiinni ja tuhotaan se. Se tapahtuu sädettämällä kehon syväjärjestelmiä, eli DNA:ta ja elimiä, jotka säätelevät kehon toimintoja. Keino irrottautua sopimuksesta on tunnistaa valhe, nähdä se epätodeksi. On valhekoneisto, joka tekaisee synnit, jotta voi rangaista. Valheen paljastuminen saa valheen menettämään voimansa, ja se pakenee.